1980-luku – kesäopetuksesta ympärivuotiseen opetukseen

Tulin töihin Kymenlaakson kesäyliopistoon syyskuussa 1984 Puolustusvoimien täysin erilaisesta maailmasta. Kouvolan toimisto – tai kanslia, niin kuin sitä kutsuttiin tuohon aikaan – sijaitsi Kouvolan kauppahallin 2. kerroksessa. Kaksi huonetta, työvälineinä kynä ja paperi, kirjoituskone, lankapuhelin ja kopiokone. Toiminnanjohtaja, entinen merikapteeni Risto Rekimies opasti minut kesäyliopiston maailmaan, jossa sitten työskentelinkin lähes 38 vuotta. Tuon ensimmäisen syksyn yksi työtehtävistäni oli vuoden 1984 toimintakertomuksen kokoaminen. Ja sen jälkeen olen tehnyt niitä 37 lisää.

Koulutuksia alkoi olla tarjolla ympäri vuoden, mutta kesät olivat vieläkin vilkkainta aikaa. Tuo 80-luku on muistoissani iloinen, leppoisa, paljon opiskelijoita ja opettajia, jotka tulivat tutuiksi ja palasivat yhä uudelleen. Avoimen korkeakouluopetuksen ryhmät olivat suuria ja täydennyskoulutukset monipäiväisiä.  Esimerkiksi terveydenhuoltoalan seminaareihin tultiin viikoksi ympäri maata. Toiminnanjohtaja vaihtui vuonna 1989. Alkoi Ritva Javanaisen pitkä kausi toiminnanjohtajana ja rehtorina.

1990-luku – ulkomaanseminaarien aikaa

Kesäyliopistoon tulivat ensimmäiset tietokoneet vuonna 1990. Syyskuussa 1992 Kouvolan toimisto muutti Kasarminmäelle Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksen rakennukseen, ns. pitkään kasarmiin, joka oli juuri remontoitu uusille toimijoille. Ensimmäistä kertaa meillä oli Kouvolassa samassa talossa toimisto ja koulutustiloja.

1990-luvun loppupuoli oli vilkasta ulkomaanseminaarien aikaa – Viipuri ja Viro olivat ensimmäisinä kohteina. Virolais-suomalaiset hoitotyön seminaarit jatkuivat vuosien ajan, vuorovuosina Virossa ja Kymenlaaksossa. Kymenlaakson kesäyliopisto järjesti vuosina 1995 ja 1996 filosofi Esa Saarisen ensimmäiset Pafos-seminaarit, joita Esa myöhemmin jatkoi omatoimisesti. Olin noina kahtena kesänä Kyproksen helteessä mukana seminaarien järjestelyissä. Hoitotyön seminaari Bostonissa, Kunnallisjohdon EU-seminaari Brysselissä, Kielikurssi Englannissa, Työyhteisön toimivuus työyhteisön laadun hallinnan perustana -seminaari Madeiralla, Ilon ja voiman seminaari Italiassa, Uuno Klamin jalanjäljillä Pariisissa ja monta muuta kansainvälistä seminaarimatkaa, joita olen hoitanut ja muutaman kerran mukanakin ollut.

Kymenlaakson kesäyliopisto on ollut alusta lähtien huomattava avoimen korkeakouluopetuksen järjestäjä. Vuosikymmenten aikana nimi muuttui avoimeksi yliopisto-opetukseksi, opintoviikot opintopisteiksi ja approbaturit ja cum laude approbaturit perus- ja aineopinnoiksi. Runsas on se opiskelijajoukko, joka on saanut opintojamme suorittaessaan sysäyksen pyrkiä yliopiston varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi.

2000-luku – vuosittain toistuvia alue- ja kulttuuriseminaareja sekä kansainvälinen konferenssi Kouvolassa

Kymenlaakson kesäyliopistolla on vuosikymmenten ajan ollut ilo järjestää korkeatasoisia alue- ja kulttuuriseminaareja monien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kymenlaakson kulttuurifoorumit, Kymenlaaksopäivät, Miehikkälän Salpaseminaarit, Ihmisarvoseminaarit Elimäellä, Uuno Klami -seminaarit, Aurinko ja kalterit -seminaarit Anjalassa, Iitin Henkisen kasvun kevätpäivät, Maaseutufoorumit, Junnu Vainio -seminaarit, Veikko Lavi -seminaarit, naistenpäivän seminaarit, Saarikoski-seminaarit ja monta muuta mielenkiintoista tapahtumaa, jotka toistuivat eri teemoin useampana vuonna.

Yksi ikimuistoisimpia tapahtumia kesäyliopistoaikanani on ollut vuoden 2006 kansainvälinen Research and Identity -konferenssi, johon tuli osallistujia ja puhujia useista eri maista. Muistan ikuisesti sen kesäkuisen yön, kun olin taksikuskin ja nimikyltin kanssa Kouvolan rautatieasemalla kello yhden jälkeen vastassa Hollannista tulevaa luennoitsijaa, joka vienosti hymyillen käveli meidän ohitsemme huomioimatta koko kylttiä. No hänet juostiin sitten kiinni ja hän pääsi onnellisesti taksilla hotelliin.

Vuoden 2008 lopussa kesäyliopiston Kouvolan toimipisteellä oli edessä muutto, koska Kymenlaakson ammattikorkeakoulu tuli Kasarmin kampukselle ja tarvitsi kaikki siellä olevat tilat toimintaansa. Muutimme Kouvolan keskustaan, Hallituskatu 7:ään, entiseen virastotaloon, jonka 4. kerroksessa meillä oli kolme työhuonetta, keittiö, luokkahuone sekä kokoustila.

2010-luku – kulttuuria, kuvataidetta ja jälleen muuttoja

Vuosi 2012 muistuu mieleen Kymenlaakson kulttuurivuotena. Toki kulttuuriseminaareja ja -tapahtumia järjestettiin joka vuosi, mutta vuonna 2012 niitä oli yhteensä 25 ja niihin osallistui 1321 henkilöä. 2010-luvulla myös klassisen kuvataiteen opetus vakiinnutti asemansa kesäyliopiston koulutusohjelmassa.

Vuonna 2011 kesäyliopistoon koulutussuunnittelijaksi tullut Elina Ivakko aloitti rehtorina vuonna 2015, kun Ritva Javanainen jäi eläkkeelle.

Vuoden 2015 alkupuolella kesäyliopiston Kouvolan toimipiste muutti jälleen – muutaman sadan metrin päähän osoitteeseen Kouvolankatu 24, jossa meillä oli kaksi työhuonetta, yksi yhdistetty työhuone/pienryhmähuone, koulutustila sekä keittiö. Monet koulutukset ehdittiin järjestää tuossa toimitilassa, kunnes joulukuussa 2019 kesäyliopisto muutti yhdessä ylläpitäjänsä Kymenlaakson liiton kanssa Kouvolan entiseen Hovioikeuden taloon.

2020-luku – hybridit tulevat

Olimme muutaman kuukauden iloisia ja onnellisia uusista koulutustiloistamme ja kaikesta siitä, mitä yhteiselo Kymenlaakson liiton kanssa olisi tarjoava. Mutta sitten alkoi pandemia, etätyöt ja etäkoulutukset, zoomit, teamsit ynnä muut ja tapahtui kenties lopullinen siirtyminen verkko- ja hybridikoulutuksiin. Ja näissä tunnelmissa olen jäämässä pitkälle lomalle ja lopulta eläkkeelle 1.9.2022 alkaen.

Minulta on viime aikoina kysytty usein, että mikä on ollut parasta tässä työssä. Monipuolinen, vaihteleva työ, jonka laajuus itse asiassa valkeni minullekin täydellisesti vasta nyt, kun selailin vuosikymmenten aikana tekemiäni toimintakertomuksia. Valtava määrä erilaisia koulutuksia sekä ihania opiskelijoita ja kouluttajia, joista monet ovat olleet uskollisia Kymenlaakson kesäyliopistolle vuosia, jopa vuosikymmeniä. Yhteistyökumppaneita vuosien varrelta. Kolme esimiestä ja mahtavia työkavereita, joiden kanssa on ollut ilo tehdä töitä. Tekemisen riemua ja tuskaa – kaikki ei aina ole sujunut niin kuin suunniteltiin, mutta kaikesta on selvitty. Hyvillä mielin siirryn viimeinkin syrjään ja suuntaan kohti uusia seikkailuja.

Lämmin kiitos kaikille työtovereille ja kouluttajille näistä vuosista – jatkakaa arvokasta työtänne jatkuvan oppimisen työsaralla. Ja kiitos Kymenlaakson kesäyliopiston koulutuksiin vv. 1984-2021 osallistuneille liki 103.000:lle opiskelijalle!  

Marjatta Niskanen,
Kymenlaakson kesäyliopiston kanslisti-kansliasihteeri-koulutussihteeri 1984–2022